Keskiviikko-varietee #2
Hyvää keskiviikkoa! Hieman yli viikko on vierähtänyt blogin parissa ja julkaisin viime sunnuntaina tekstin joka käsittelee sotaa, sen pelkoa ja vasemmiston ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se sai muutamankymmentä lukukertaa ja muutaman positiivisen palautteen jota pidän suurena menestyksenä suhteellisen tuntemattoman henkilön tuntemattomalle blogille! ✨ Seuraavana olisi suunnitelmissa julkaista "Matkaopas Anti-Oidipukseen" joka kerää yhteen omia kokemuksiani Anti-Oidipuksen lukemisesta sekä joitain oivalluksia joita kirjan lukeminen lukupiirissä antoi. Hassua kyllä itse teksti on kirjoitettu jo kerran englanniksi voidakseni jakaa sen tovereille jotka eivät puhu suomea ja olen tällä hetkellä keskellä oman tekstini suomentamis- ja editointiprosessia.
Suositukset
Tämän viikon suosituksissa liikutaan suorastaan synkeissä tunnelmissa rajuna kontrastina viime viikon kevyeen ja eteeriseen poppiin.
Spiritbox
Kanadalainen <insert genre tähän>-core yhtye Spiritbox on ollut viime aikoina pinnalla omassa tuttavapiirissä useamman toverin käydessä katsomassa yhtyeen Euroopan kiertuetta. Tämä inspiroi myös itseäni ottamaan bändin taas muutaman vuoden tauon jälkeen aktiivisempaan kuunteluun ja möyhiihän se edelleen yhtä kovaa kuin esikoisalbumin julkaisun aikoihin, jolloin itse kulutin bändin musiikkia aktiivisemmin. Toisaalta nykyään huomaan kyllästyväni extreme jynkytysheviin entistä nopeammin ja mieluummin kuuntelen lyhyempiä EP-julkaisuja kuin kokopitkiä albumeja.
Lemppareita: The Mara Effect pt.1, Sun Killer, Circle With Me
Hollow Knight
Hieman yli kuukausi sitten pikkusiskoni mainitsi ostaneensa Hollow Knight -pelin joka herätti minussakin motivaation vihdoin tarttua tähän Steam-kirjastossani roikkuneeseen mainioon Metroidvania-tasohyppelyyn. Olenkin nyt tahkonut peliä n. 20 tunnin ajan ja saavuttanut yhden viidestä mahdollisesta lopetuksesta. Pelissä ohjataan mystistä Knight-hahmoa joka seikkailee luhistuneessa Hallownestin kuningaskunnassa ja päihittää vastaantulevia hostiileja ötökkämaisia hahmoja. Vanhaan kunnon Metroidvania-tyyliin peli koostuu lähinnä epämääräisestä harhailusta jota jaksottaa erilaiset pomotappelut jotka taas avaavat uusia kykyjä joilla pystyy kulkemaan aiemmin saavuttamattomissa olleita reittejä. Maailmana Hallownest on kiedottu goottilaiseen epätoivoon, suruun, vaaraan ja kuolemaan jota kaunis käsin animoitu 2D-grafiikka välittää erinomaisesti. Teemallisesti peli on hyvin avoin mutta tuntuu loputtoman "vihollisten" lahtaamisen kautta käsittelevän kuoleman ja sen jakamisen sekä laajemmin jonkinlaisen apokalyptisen korruption ja tuhon teemoja. Gandalfia lainaten: "Many that live deserve death. And some that die deserve life. Can you give it to them? Then do not be too eager to deal out death in judgement."