Keskiviikko-varietee #11
Heipä hei! Viime kirjeestä onkin taas kulunut aikaa ja tämänkin kirjeen kirjoittaminen melkein unohtui. Omaa kokemustani nykyajasta tuntuukin leimaavan ennen kaikkea asioiden unohtelu, rutiinien ja sovittujen asioiden siirtyminen ja loputon säätäminen. Oi, olisipa maailma jossa asiat vain toimisivat.
Viime viikko oli aikamoista juoksemista ja sen kohokohtana oli ehdottomasti Johannes Ekholmin Päähenkilö-kirjan VIP-julkkarit jonne sain kunnian osallistua täysin odottamatta metamodernismi-esseeni kautta. Julkkarit järjestettiin todella överisti Kalasataman Loisto-tornitalon katolla 120 metrin korkeudessa. Päähenkilö-romaani sijoittuu sen vieressä sijaitsevaan Majakka-tornitaloon ja julkkareihin osallistuminen tuntuikin todella metalta. Päädyin julkkareihin koska Johannes oli bongannut esseeni Instagramista ja kysyi minua kirjoittamaan siihen lyhyen mainospuheen, "blurbin" (jonka voi lukea Instagramista). Pääsin siis lukemaan kirjan ennakkoon ja pureskelemaan sitä analyyttisesti, toisaalta kyseessä on niin rikas ja runsas kirja ettei se yhteen mainospuheeseen typisty ja ajatuksissa olisikin kirjoittaa siitä mahdollisesti lisää. Kirja tarjoilee ainakin hyvin mehukasta sukupolvipohdintaa, jota haluaisin avata lisää juuri metamodernin käsitteen kautta. Kaiken kaikkiaan Päähenkilö on taattua Ekholm-laatua mutta kuitenkin edeltäjiään erilaisempi, voisi jopa sanoa aikuismaisempi, kuitenkaan menettämättä mitään siitä charmista ja tyylistä joka on Ekholm-nautiskelijoille tuttua.
Tämän lisäksi elämääni on järisyttänyt uuden sängyn hankinta, josta en tunnu malttavan olla puhumatta. Olen elämässäni keskiluokkaistunut siihen pisteeseen, että minulla oli varaa hankkia ns. "kunnon" sänky ja tuntuu että elämäni 99 ongelmasta on kertaheitolla ratkaistu ainakin 2-3.
Suositukset
Orvokki - Sinä lennät kuin minä
Olen seurannut Orvokkia ensimmäisen kokopitkän Kasvotusten-levyn julkaisun ajoista ja nähnyt hänet muutamia kertoja livenä. Ensimmäisen kerran taisin kuulla Sinä lennät kuin minä -kappaleen Tavastialla Lyytin lämppärikeikalla ja se vakuutti raskassoutuisella, mutta samaan aikaan eteerisellä ja kepeällä äänimaisemallaan. Nyt tämä kappale on nähnyt virallisen päivänvalon upean musiikkivideon saattelemana joka loistavasti kapturoi visuaalisessa muodossa kappaleen äänimaiseman ja draamankaaren. Suositus kaikille eteerisen melankolian ystäville!
Siraph - quiet squall
Suosittelen tällä kertaa poikkeuksellisesti musiikkia, jota en ole ehtinyt kuunnella kovinkaan paljoa. Japanilainen pop-jazz yhtye Siraph tuli minulle satunnaisesti vastaan Discord-kanavalla ja jo ensimmäisellä kuuntelulla koin että kyseessä on ns. taattua laatua, taidokasta ja sielukasta musisointia joka täyttää täydellisesti jonkinlaisen "easy listening" raon. Musiikkia jota ei nolostuttaisi soittaa puolituntemattomille.
Rebecca Black - Salvation
Sitten taas tämän suosituksen kohdalla heilahdetaan monella tavalla aivan toiseen äärilaitaan räjähdysvoimaisen ja häpeilemättömän pop-musiikin pariin. Rebecca Black on varmasti monelle tuttu meemikasvo mutta oikeastaan mielenkiintoisen hänestä tekee juuri tämä "vakavampi" tuotanto. Salvation edustaa monilta osin hyvin ennalta arvattavaa ja tuttua pop-musiikkia mutta tekee sen kuitenkin tavalla joka tuntuu enemmän korostavan genren parhaita puolia kuin kärsivän sen karseimmista kliseistä. Albumi tuntuu kiteyttävän Lady Gagan ja Katy Perryn kaltaisten 2010-luvun megatähtien hittien eetosta tehden sen tavalla joka tuo pöytään jotain uutta ja kiinnostavaa. Ehdoton must listen kaikille joita ei nolostuta soittaa oudoimpiakaan poppibängereitä kelle tahansa kuuloetäisyydellä.