O: Romaani (tai yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat)
On siis pelkoja, niin voimakkaita, että ne muuttuvat tosiksi, koska me teemme niistä tosia, mutta pois katsomisesta on tullut jo mahdotonta: maailma on ahdettu täyteen, se on ylensyönyt tietoa ja vaihtoehtoja, epävarmuutta, se on saatanallinen informaatiotsunami ja sitä pelkää kuin hataraa lasikattoa, joka saattaa koska tahansa pudota naamalle, eikä siksi voi kuin tuijottaa sitä, tuijottaa ylös, ja odottaa…
Miki Liukkosen järkälemäinen romaani O on ennen kaikkea juuri sitä, mitä sen alaotsikko lupaa: tutkielma asioiden tilasta, kuva elämästämme ajasta. Romaanin henkilöhahmoja luonnehtii yli kaiken yksi piirre: ahdistuneisuus, joka ilmenee mitä erikoisimpina neurooseina ja pakko-oireina. Tulitikkuaskien järjestelystä täydellisten munakoisojen harmonisointiin romaanin hahmot täyttävät ahdistuksen kyllästämää elämäänsä sijaistoiminnoilla jotka kytkeytyvät toivomukseen siitä, että joskus tämä rutiini vielä paljastaa jonkin syvän universaalin totuuden, joka vihdoin laittaa kaoottisen maailman järjestykseen. Kahdeksansadan ahdistuksentäyteisen sivun aikana Liukkonen pääseekin käsiksi olennaiseen kokemukseen nykyajasta, uusliberaalin kapitalismin hallitsemasta maailmasta, jossa kaikkia ahdistaa ihan helvetisti eikä yhteiskunnalla ole tarjota kuin luomu palasaippuaa ja lupauksia suuresta menestyksestä. Ei vaadi kovin suuria vertauskuvallisia venytyksiä lukea hahmojen sinällään todellisten, mutta täysin turhien ja älyttömien sijaistoimintojen olevan verrannollisia nykypolitiikan ilmiöihin kun poljemme paikoillamme outojen fiksaatoidemme kanssa massiivisten globaalien kriisien keskellä.
Mikael puhuu tiedon luonteen muutoksesta, joka vaikuttaa heidän ikäpolvensa tapaan olla ja ajatella ja jäsentää. Hän puhuu sirpaleisuudesta ja liiallisten mahdollisuuksien ja epävarmuuden ilmapiiristä uudestaan ja uudestaan ja näkee niillä ehdottomasti yhteyden neurooseihin … toisinaan häntä riivasivat kauhukuvat siitä, kuinka jonain päivänä kaikki hänen miljardit pähkäilynsä syttyisivät hänen paässään yhtä aikaa eikä hän ajatustensa lamaannuttamana pääsisi enää ovesta ulos. Hän sanoi tämän täysin vakavissaan, lähes peloissaan
Ahdistununeen nykyajan yksilökokemusta leimaa ennen kaikkea jatkuva pelko ylitsevyöryvästä tunnistamattomasta massasta asioita; informaatiota, tekstiä ja puhetta, meemejä, videoita, ääniä, lausuntoja joita tuotetaan ja kulutetaan niin tolkuttomat määrät että ihmisistä on jäljellä enää savuavat rauniot. Päivänpoliittisella tasolla tämä ilmiö näkyy yleisen kurjistamispolitiikan ja terveen järjen tyranniana, jossa on helppo hyväksyä yksilöiden ja poliittisten ryhmien toiminnan vapauden rajoittaminen koska kaikki tästä linjasta poikkeava politiikka näyttäytyy ahdistusta lisäävänä kaoottisena sekoiluna. Näin pääsemme kätevästi vuoteen 2025 jossa neurooseissaan sätkivä Orpo-Purran hallitus päättää lähes täydellisen parlamentaarisen yksimielisyyden vallitessa lyödä lakiin velkajarrun, lakipykälän joka tosiasiallisesti sitoo tulevien hallitusten kädet mahdollisesti vuosikymmenien ajaksi tiukentavaan austerity-rahapolitiikkaan. Sen enempää rahapolitiikan kierteisiin syventymättä, voidaan jonkinlainen jana vetää tämän historiallisen paskan poliittisen päätöksen ja Liukkosen kuvaaman murskaavan ahdistuksen välille. Molemmissa on kyse yhteiskunnallisista neurooseista ja niiden manifestoinnista älyttöminä pyrkimyksinä kontrolliin. O:n julkaisun jälkeisen kahdeksan vuoden aikana on käynyt selväksi, että suomalaista yhteiskuntaa vaivaa enemmän kuin koskaan jatkuva pelko tulevaisuudesta ja neuroottinen halu kohti jotain määräävää ja kontrolloivaa autoritaarista figuuria joka tulisi ja selkeyttäisi tämän kaiken.
Siispä on kyse tämän tekstin aloittaneesta sitaatista. On pelkoja, jotka muuttuvat tosiksi, koska me teemme niistä tosia. Jatkuva militarisaatio, valtionvelan nojalla toteutettava talouden neuroottinen kontrollointi, sormessa tasaisesti nousevaa pulssia mittaava älysormus. Pelkäämme terveytemme, turvallisuutemme ja taloudemme puolesta ja samalla teemme näistä peloista enemmän todellisia, koska halumme kohdistuvat vakautta ja turvaa lupaaviin oikeistolaisiin voimiin, jotka todellisuudessa kuitenkin tarjoavat vain kurjuutta, köyhyyttä, sotaa ja sairautta.