Keskiviikko-varietee #8
Terveisiä kuutioiden maailmasta! Olen viimeaikoina viettänyt hyvin paljon aikaa pelaten Minecraftia kansainvälisen internetystäväporukan kanssa. Netissä liikkuva meemi kaveriporukoiden kahden viikon Minecraft-seikkailuista ei ainakaan meidän kohdalla tunnu pitävän paikkaansa sillä menossa on jo toinen läpipeluukerta ja aikaakin taitaa olla vierähtänyt jo reilusti yli kuukausi. Minecraft ja Discordin äänichat-ominaisuus on yksi nykyaikaisen elämän hienoimmista ominaisuuksista ja mahdollistaa sosiaalisen olemisen sellaistenkin ihmisten kanssa joita ei fyysisten rajoitteiden takia pystyisi AFK-elämässä tapaamaan, ehdottomasti yksi tämän muuten helvetillisen teknokapitalistisen elämän kauneimmista puolista. Muuten elämäni on rullannut tasaisesti lukupiiristä toiseen, aikaisemmin blogissani mainitsemat Marxin Pääoma ja Félix Guattarin Kolme ekologiaa/Kaaosmoosi -lukupiirit ovat edelleen elossa ja voivat hyvin. Molemmat kirjat ovat osaltaan hyvin mielenkiintoisia ja hauskalla tavalla edelleen ajankohtaisia omalla tavallaan; Marx osasi yllättävän tarkkanäköisesti kuvailla kapitalismin kehityskulkuja sekä nähdä sen tulevaisuuteen suhteellisen tarkasti ennustamalla esimerkiksi 1900-luvun alun taylorismin ja fordismin nousun sekä pidemmässä juoksussa globalisaation ja tuotannon hajauttamisen vaikutukset työelämään. Vaikka Guattarin kirjoitukset ovatkin huomattavasti tuoreempia 1990-luvun tuotoksia, on niissäkin huomattavissa tietynlaista tulevaisuuteen suuntautuvaa katsetta ja Guattarin näkemykset esimerkiksi median ja tietoteknologian kehityksestä ovat sen kehityksen vauhdista huolimatta edelleen varsin ajankohtaisia.
Suositukset
J. Karjalainen - Suomalaista muotoiluu
J. Karjalainen on mielenkiintoinen artisti, joka itselläni tuntuu putoavan jonkinlaiseen ambivalenssin laariin. En ole erityisemmin pitänyt hänen aikaisemmasta tuotannostaan enkä koe olevani mikään suuri fani, mutta arvostan silti suuresti hänen kykyään kertoa tarinoita musiikin kautta sekä omalaatuista otetta siihen. Tämä uusin Suomalaista muotoiluu -albumi yllätti tuoreella mutta silti tunnistettavalla soundillaan ja onkin viettänyt yllättävän paljon aikaa omassa musiikkirotaatiossani. Ehkä jotain osaa tähän on albumin tuottajalla ja Karjalaisen pojalla, Väinö Karjalaisella, joka on itselleni tuttu useiden suomi-indie artistien tuotantojen takaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin miellyttävä ja chilli albumi joka sopii mainiosti kuluvaan kevääseen ja kesän odotteluun.