Keskiviikko-varietee #5
Hyvää väsynyttä keskiviikkoa! Olen vuosi vuodelta enemmän sitä mieltä, että pitäisi säätää talviunilaki joka pysäyttäisi koko yhteiskunnan marraskuusta helmikuuhun ja antaisi aikaa lähinnä rennolle oleskelulle ja nukkumiselle. Kuitenkin alan tuntea luissani kuinka tämä synkeä ajanjakso alkaa olla taas ohi ja elämä helpottaa. Ensimmäisiä merkkejä tästä on itselläni yleensä asioista innostumisen paluu ja olenkin viime aikoina ollut eri tavalla kiinnostunut esim. lukemistani kirjoista. Aloin myös luonnostelemaan uutta pidempää blogitekstiä metamodernismista, toivosta ja utopioista joka ehkä näkee päivänvalon joskus lähitulevaisuudessa.
Suositukset
Tällä viikolla suosituksissa japanilaista musiikkia sekä metsäjournalismia.
Ichiko Aoba - Luminescent Creatures
Kun siirryin käyttämään Tidalia Spotifyn sijaan, koin hetken aikaa pientä turhautumista siitä, miten huonosti Tidal osaa suositella asioita. Olin tottunut Spotifyn täsmäalgoritmeihin jotka jostain syystä osasivat aina luoda mielenkiintoisia soittolistoja ja suositella uutta musiikkia. Nyt kuitenkin huomaan Tidalin uusien albumijulkaisujen suosittelun parantuneen huomattavasti ja monet tälläkin palstalla näkyneet nimet ovat nousseet tietooni nimenomaan Tidalin "Suggested new albums for you" -osiosta. Näin on myös tällä kertaa japanilaisen folk-artisti Ichiko Aoban uusimman Luminescent Creatures albumin kanssa. Itselleni aikaisemmin tuntematon Aoba säväyttää albumin rikkailla ja eteerisillä orkestraalisilla sävellyksillä ja hennoilla laulumelodioilla. Albumilla liikutaan esimerkiksi Studio Ghiblin animaatioelokuvien sävellyksistä tutuissa pastellinvärisissä, ilmavissa maailmoissa. Albumi toimii hyvin niin miellyttävänä ambientina että tarkemmin kuunneltuna rikkaana ja instrumentaalisesti taitavana musiikkitaiteena.
Yasuha - Transit
Yasuhan klassikkoalbumi vuodelta 1981 jatkaa Japani-teemalla mutta siirtyy huomattavasti räväkämpiin maailmoihin. Kuuntelin albumia tänään ensimmäistä kertaa ja yllätyin miten sulavasti se liikkuu monien eri genrejen välillä sekä yhdistelee niiden kliseitä. Albumi on ennen kaikkea hauska, ja sisältää joitain ihan älyttömiä hetkiä kuten Bye-Bye Lover -kappaleen lopun scat-laulu/kitarasoolo-harmonisoinnin sekä albumin suurimman hitin ja city pop klassikon Flyday Chinatown.
Kuinka nähdä metsä puilta?
Toimittajien Lotta Närhen ja Aino Huotarin dokumentaarinen projekti keräsi haastatteluja suomalaisilta metsänomistajilta ja pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitä metsillä pitäisi tehdä jos ei avohakkuita? Projektin kahdeksan artikkelia pureutuvat syvälle suomalaiseen metsäsuhteeseen ja maalaavat kuvia sekä siitä mitä suomalaisissa metsissä tapahtuu juuri nyt, että mitä niissä voisi tapahtua tulevaisuudessa. Suomalaisiin metsiin kohdistuu monia ristipaineita aina talouskäytöstä vapaa-ajan viettoon ja ilmastonmuutoksen eksistentiaaliseen uhkaan ja vaikka juuri nyt poliittinen tahto metsien järkevälle käytölle sekä ennallistamiselle tuntuu loistavan poissaolollaan, on laadukkaalle tiedolle aina tilausta ja tämä projekti toimii erinomaisena lähteenä sille järkevälle metsäsuhteelle.