Keskiviikko-varietee #15
Jossain Mikä Meitä Vaivaa? -podcastin jaksossa Pontus totesi jotain siihen suuntaan että aina kun joku toteaa että "ei ole pitkään aikaan julkaissut" jotain tekstiä, podcast-jaksoa jne., ei sitä oikeastaan huomaa kukaan muu kuin tekijä itse. Tämä herätti huomaamaan että niin, totta, harvoin sitä itse erityisemmin kiinnittää huomiota miten kauan joku on pitänyt taukoa jostain tekemisestään. Samalla myös helpotti jokin sisäinen paine tämän blogin suuntaan, oma tekemiseni kun on aika jaksottaista ja sekavaa. Viime aikoina esimerkiksi kesälomilta paluu töihin ja jonkinlaisen sosiaalisen elämän ylläpitäminen ovat vieneet omaa aikaa ja kirjoittaminen on jäänyt aika vähäiselle.
Nyt päätin kuitenkin tulla takaisin suosittelemaan viime päivinä ilahduttaneita musiikillisia ja kirjallisia teoksia.
Suositukset
Aura Siltala - Kyborgikesä
Poesian elokuussa 2025 julkaisema Aura Siltalan esikoisteos on vimmaista ja kiihdyttelevää proosarunoutta ainakin sukupuolitransitiosta, videopelien speedrunnaamisesta ja glitcheistä. Teos tuntuu henkäykseltä raikasta ilmaa muuten niin ahdistavan tunkkaisessa ilmapiirissä jossa kaikki on harmaata reaalipolitiikkaa ja tosimaailmaa ja feministitkin ovat tuntuneet unohtaneen ysäri-Butlerin ja Harawayn kaltaiset sukupuolikiihdyttelijät. Kyborgikesä onkin kiihdytystä todellisuuden tuolle puolen ja se tuntuu erityisen intiimiltä ja henkilökohtaiselta jos on koskaan kokenut valaistumisen kokemuksia videopelien äärellä.
Susanna Hast - Toivottomuus
Susanna Hastin toisinkoinen on todella hämmentävä ja tiivis lukukokemus. Se on ainakin autoteoreettinen ja psykoanalyyttinen tutkielma äiti-tytärsuhteeseen sekä kaunokirjallinen kertomus perheestä, muutosta, kylpyammeesta ja zombeista. Väistämättäkin mieleen tulee ennen kaikkea David Lynch, käsillä on jotain joka on todella outoa mutta samalla niin arkista ja tunnistettavaa, tätä päivää ja jotain epätodellista. Samalla on todettava että tämä on jokseenkin luotaantyötävä kirja, ikään kuin se ei haluaisi tulla luetuksi eikä varsinkaan ymmärretyksi. Kuitenkin kun sen äärellä viettää aikaa, alkaa kirja avautua moneksi ristiinkulkevaksi sivupoluksi ja tarjoaa todella ainutlaatuisen ja uniikin lukukokemuksen. Toivottomuudella Hast todistaa olevansa yksi tämän ajan erityislaatuisimmista ajattelijoista ja asettuu poikkiteloin niin kaunokirjallisuuden kuin teoriakirjallisuuden kaanoneita vastaan.
Lyyti - Pidän sulle paikkaa
Lyytin uusi albumi tarjoaa kaikella hyvällä juuri sitä samaa herkkää runotyttöpoppia jota olemme oppineet kolmen edeltävän albumin ajalta odottamaan. Ystävyyden teeman ympärillä pyörivä albumi kiertää läpi niin herkät pianoballadit kuin vimmaiset poppijytät; toden totta Lyyti on täällä taas. Albumi toimii erittäin hyvin kokonaisuutena ja siitä on hankala löytää mitään erityisen kriittistä sanottavaa. Erityiskiitokset saa myös Millimetrit-kappaleen maukkaat breakbeat-rumpusovitukset.
Deftones - private music
Bändiltä joka on tehnyt niinkin pitkän uran kuin Deftones on hankala odottaa mitään kovin yllättävää. Uusin private music-albumi kuitenkin annostelee vanhaa kunnon raskasta ja groovaavaa Deftonesia freesillä ja kiillotetulla ulkokuorella. 40-minuuttinen albumi soljuu luontevasti kappaleesta toiseen ja toimii erityisen hyvin alusta loppuun kuunneltavana kokonaisuutena. Kaiken kaikkiaan käsillä on parasta Deftonesia pitkiin aikoihin, private music:lla Deftones kokkaa vanhalla reseptillä edelleen maukasta musikaalista soppaa.